Mikä Arsenalissa muuttui niin, että vaikeuksissa olevasta joukkueesta tuli jälleen vakavasti otettava haastaja? Miksi joukkue näyttää nyt rauhallisemmalta pallon kanssa, organisoituneemmalta ilman sitä ja paljon vaarallisemmalta jatkossa?
- Epävakaisuudesta rakenteeseen
- Pelipaikkapohjaisen järjestelmän rakentaminen
- Laitapuolustajien rooli ja inversio
- Prässäämistä tositarkoituksella
- Pelin kontrolli pallon ollessa hallussa
- Kokoonpanon rakentaminen ja taktinen yhteensopivuus
- Hyökkäyskuviot ja luovuus
- Loppusanat: Mikä määrittää Arsenalia tänä päivänä
Mikel Artetan johdolla Arsenal on käynyt läpi tasaisen muutoksen. Se ei ole ollut nopea prosessi. Siihen ovat vaikuttaneet organisointi, järjestys ja ytimekäs strategia.
Jokainen kausi on lisännyt uuden tason, ja tuloksena on joukkue, jolla on määritelty identiteetti, joka on sekä hallittu että joustava.
Epävakaisuudesta rakenteeseen
Arsenalilla ei ollut tasaisuutta Artetan saapuessa joulukuussa 2019. Joukkueella oli taipumus venyä, erityisesti keskikentällä, eikä puolustus ollut tehokas.
Ensimmäinen askel oli joukkueen vakauden lisääminen. Arteta otti käyttöön kompaktimman järjestelmän, jossa käytetään 3 4 3 -muotoa. Tämä minimoi kenttien välisen etäisyyden ja antoi pelaajille paremmat roolit. Joukkueen murtaminen tehtiin vaikeammaksi, jopa lyhyen aikavälin hyökkäysvapauden kustannuksella.
Tärkeimmät ensimmäiset parannukset pitivät sisällään:
- Lisää puolustuslinjaa riskien vähentämiseksi
- Parempi etäisyys puolustuksen ja keskikentän välillä
- Vähemmän hätäisiä ja enemmän kontrolloituja hyökkäyksiä
Tämä vaihe keskittyi kontrolliin pikemminkin kuin taitavuuteen. Ja arvatkaa mitä? Se loi pohjan tulevalle kehitykselle.
Pelipaikkapohjaisen järjestelmän rakentaminen
Joukkueen parantuessa Arteta alkoi ottaa käyttöön pelipaikkapohjaista pelimallia. Tämä tyyli perustuu pelaajiin, jotka pitävät hallussaan tiettyjä alueita luodakseen syöttömahdollisuuksia ja rakennetta.
Pallonhallinnassa Arsenal muistuttaa usein 2-3-5-muodostelmaa. Kaksi puolustajaa pysyy syvällä kentällä, keskikenttä auttaa hyökkäysten rakentamisessa ja hyökkääjät venyttävät kenttää. Tämä luo tilaa ja antaa joukkueelle mahdollisuuden liikuttaa palloa tarkoituksenmukaisesti.
Pelaajat, kuten Martin Ødegaard ja Bukayo Saka, ovat olleet keskeisessä asemassa tässä muutoksessa. Heidän tietoisuutensa ja tekninen laatunsa mahdollistavat Arsenalin pallonhallinnan ja silti maalipaikkojen luomisen.
Laitapuolustajien rooli ja inversio
Yksi Artetan järjestelmän taktisista elementeistä on käännetyt laitapuolustajat.
Kun pelaajat saavat pallon, he eivät pysy laidoilla, vaan menevät keskelle kentän puolelle kuten Oleksandr Zinchenko. Tämä antaa Arsenalille paremman pallonhallinnan keskialueilla ja auttaa kantamaan palloa kapeilla alueilla.
Samaan aikaan toinen laitapuolustaja pysyy yleensä leveämmällä tai taempana. Tämä tasapaino antaa Arsenalille mahdollisuuden hyökätä menettämättä puolustusmuodostelmaa.
Se on ollut yksi joukkueen tyylin tyypillisistä lähestymistavoista.
Prässäämistä tositarkoituksella
Arsenalista on myös tullut parempi prässääjä.
Aiemmin Artetan kaudella prässäämisestä puuttui koordinaatiota. Nyt se on jäsenneltyä ja harkittua. Etulinjan pelaajat sulkevat syöttölinjoja, keskikenttäpelaajat astuvat eteenpäin oikealla hetkellä ja puolustuslinja työntyy korkeammalle tiivistääkseen tilaa.
Tämä säästää vastustajan aikaa ja pakottaa virheisiin vaarallisilla alueilla. Pelaajat, kuten Gabriel Jesus ja Ødegaard, ovat tärkeässä roolissa prässin voimakkuudessa ja ajoittamisessa.
Pelin kontrolli pallon ollessa hallussa
Arsenalin pallonhallinta otteluissa on yksi mullistavimmista muutoksista pelin kannalta.
He eivät pidä pallosta kiinni vain siksi, että he pitäisivät siitä kiinni. He käyttävät sitä tempon ja peliaukkojen hallintaan. Joukkue liikuttaa palloa kärsivällisesti, vetää vastustajat pois peliasemista ja hyökkää sitten, kun aukkoja syntyy.
Declan Rice on tehnyt tästä strategiasta entistä vahvemman. Hän tarjoaa puolustuspeittoa ja avustaa pallon syöttämisessä eteenpäin, mikä tekee Arsenalista tasapainoisemman kentällä.
Kokoonpanon rakentaminen ja taktinen yhteensopivuus
Artetan edistyminen on kytköksissä myös pelaajahankintaan. Jokaisella sopimuksella on oma taktinen tarkoituksensa, mikä on edistänyt järjestelmän sujuvaa kehitystä.
- Ben White on sopeutumassa joustavampaan puolustusrooliin
- Zinchenko tarjoaa pallonhallintaa keskikentällä
- Rice tuo sekä vakautta puolustukseen, että etenemistä
Tämä johdonmukaisuus muuttaa myös fanien kokemuksia otteluissa. Mitä enemmän joukkue saa tunnustusta ja sillä on menestyksekkäitä suorituksia, sitä ennustettavammaksi ja mielenkiintoisemmaksi kannustus muuttuu.
Useimmille faneille se antaa tunteen, että he ovat tietoisempia ja mukana kentän tapahtumissa kannustamalla, keskustelemalla tai jopa lyömällä vetoa suosikkiseurastaan.
Hyökkäyskuviot ja luovuus
Rakenteesta huolimatta Arsenalin hyökkäyspeli pysyy sujuvana.
He luottavat pelikuvioihin, mutta antavat pelaajille vapautta viimeisellä kolmanneksella. Laajat hyökkäysyhdistelmät, erityisesti oikealla laidalla, luovat tilaa, kun taas keskikentän rotaatiot häiritsevät puolustuslinjoja.
Tämä tasapaino organisoinnin ja luovuuden välillä tekee Arsenalia vastaan puolustamisesta vaikeaa. He pystyvät sekä hallitsemaan peliä kärsivällisesti, että lisäämään tempoa, kun tilaisuuksia ilmaantuu.
Loppusanat: Mikä määrittää Arsenalia tänä päivänä
Arsenalia määrittää nyt tasapaino. He yhdistävät puolustuksen organisoinnin, keskikentän hallinnan, strukturoidun prässin ja joustavan hyökkäyspelin. Tämä on selvä muutos aiempien kausien epäjohdonmukaisuuteen.
Tämä johdonmukaisuus heijastuu myös fanien verkkotoiminnassa, jossa keskustelut ja analyysit keskittyvät nyt selkeisiin kaavoihin ennalta arvaamattomien suoritusten sijaan.
Haaste on siis nyt helppo heittää, mutta vaikea saavuttaa. Voiko tämä lähestymistapa tuottaa pitkän aikavälin menestystä korkeimmalla tasolla?
