Veli-Matti Huohvanainen, jota mediassa on kutsuttu lempinimellä “Metsuri”, on jäänyt suomalaisen rikoshistorian synkkään kaanoniin. Hän on yksi harvoista suomalaisista, jotka ovat saaneet kaksi elinkautista vankeustuomiota – ensin vuoden 1999 kolmoismurhasta ja myöhemmin vuoden 2018 murhasta. Tapaukset ovat herättäneet laajaa keskustelua niin rikosoikeuden, vankeinhoidon kuin yhteiskunnan turvallisuuden näkökulmasta.
Varhainen rikostausta ja nousu otsikoihin
Huohvanaisen nimi nousi koko Suomen tietoisuuteen syksyllä 1999, kun hän teki teot, joita pidetään yhtenä aikakautensa järkyttävimmistä rikossarjoista. Hän syyllistyi kolmeen murhaan, joista kaksi tapahtui Vantaalla liikehuoneistossa ja kolmas pakomatkan aikana Hauholla. Rikokset olivat väkivaltaisia ja kylmäverisiä, ja niiden oikeuskäsittely sai runsaasti julkisuutta.
Vuonna 2001 tuomioistuimet katsoivat hänen olevan syyllinen kaikkiin kolmeen tekoon. Seurauksena oli elinkautinen vankeus, mikä oli Suomessa tuolloin ja on edelleen vakavin mahdollinen rangaistus.
Ensimmäinen elinkautinen ja vapautuminen
Huohvanaisen ensimmäinen elinkautinen kesti pitkään, mutta Suomessa elinkautinen ei tarkoita automaattisesti loppuelämän mittaista vankeutta. Käytännössä elinkautisvangit voivat anoa vapauttamista useiden vuosien jälkeen. Huohvanainen vapautui noin 16 vuoden vankeuden jälkeen, eli hän pääsi takaisin yhteiskuntaan 2010-luvun puolivälissä.
Vapautuminen herätti jo tuolloin keskustelua: miten arvioida väkivaltarikollisen riskiä, millaiset ehdot pitäisi asettaa, ja onko mahdollista, että henkilö palaa rikollisuuteen. Huohvanaisen myöhempi rikos osoitti, että nämä kysymykset eivät olleet turhia.
Raimo Anderssonin murha 2018
Huhtikuussa 2018 rikollispiireissä tunnettu Raimo Andersson menehtyi väkivaltaisesti Vantaalla. Tekijäksi paljastui Veli-Matti Huohvanainen, joka oli vapautunut aiemmasta elinkautisestaan vain muutamaa vuotta aikaisemmin.
Teko oli poikkeuksellisen raaka ja pitkäkestoinen. Oikeuden mukaan Anderssoniin kohdistettiin potkuja ja lyöntejä lähes kahden tunnin ajan, ja osa iskuista annettiin turvakengillä. Vaikka Huohvanainen myönsi aiheuttaneensa uhrin kuoleman, hän kiisti syyllistyneensä murhaan. Käräjäoikeus ja myöhemmin hovioikeus katsoivat kuitenkin teon olleen murha – ei tappo – sen vakavuuden ja olosuhteiden perusteella.
Vuonna 2019 Itä-Uudenmaan käräjäoikeus langetti Huohvanaiselle toisen elinkautisen vankeustuomion. Helsingin hovioikeus vahvisti tämän päätöksen myöhemmin.
Kahden elinkautisen merkitys
Kahteen elinkautiseen tuomitseminen on Suomessa erittäin harvinaista. Tapaukset, joissa rikoksenuusija on syyllistynyt uusiin murhiin vapautumisen jälkeen, ovat nostaneet keskusteluun rikosoikeuden toimivuuden ja ehdonalaisen vapauttamisen perusteet. Huohvanaisen tapaus toimii esimerkkinä siitä, miten vaikeaa on ennustaa väkivaltaisen rikollisen käyttäytymistä vapaudessa.
Se on myös muistutus siitä, että elinkautisen rangaistuksen keskimääräinen kesto Suomessa – noin 14–16 vuotta – ei välttämättä riitä takaamaan yhteiskunnan turvallisuutta, jos riskinarviointi ei toimi täydellisesti.
Lempinimi “Metsuri” ja mediakuva
Lempinimi “Metsuri” on vakiintunut osaksi Huohvanaisen julkisuuskuvaa. Se ei ole virallinen nimitys, vaan median ja rikospodcastien käyttämä termi, joka viittaa hänen maineeseensa väkivaltaisena ja pelätyn oloisena hahmona. Julkisuudessa hänet on nähty paitsi rikoshistorian hahmona myös keskustelun symbolina siitä, kuinka vaarallisia henkilöitä voi vapautua ehdonalaiseen.
Yhteiskunnallinen keskustelu ja vaikutukset
Huohvanaisen rikokset ja tuomiot ovat vaikuttaneet suomalaiseen rikospoliittiseen keskusteluun merkittävästi. Niiden seurauksena on pohdittu muun muassa:
- Ehdonalaisen vapauttamisen ehtoja: Milloin elinkautisvangin tulisi saada mahdollisuus vapauteen?
- Riskinarvioinnin toimivuutta: Voiko yhteiskunta arvioida luotettavasti uusintarikollisuuden mahdollisuutta?
- Uhrien ja omaisten asemaa: Julkinen keskustelu on korostanut myös sitä, miten oikeusprosessi ja vapautumiset vaikuttavat uhrien läheisiin.
Huohvanaisen tapaus muistuttaa siitä, että yksittäiset rikokset voivat muuttaa koko kansallista keskustelua rikosoikeudesta ja vankeinhoidosta.
Yhteenveto
Veli-Matti Huohvanainen on yksi Suomen rikoshistorian synkimpiä hahmoja. Vuoden 1999 kolmoismurhasta seurannut elinkautinen, vapautuminen 2010-luvulla ja uusi murha 2018 muodostavat kokonaisuuden, joka on järkyttänyt suomalaisia vuosikymmenien ajan. Hän kuuluu harvinaiseen joukkoon rikollisia, joille on langetettu kaksi elinkautista vankeusrangaistusta.
Huohvanaisen tapaus jää historiaan varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka vaikeaa väkivaltaisen rikollisuuden ennustaminen on – ja kuinka raskaita seurauksia virheellisillä arvioilla voi olla.
