Jari Kolivaara oli yksi Suomen tunnetuimmista järjestäytyneen rikollisuuden edustajista. Hänen nimensä herättää monissa pelkoa, vihaa ja hämmennystä. Kolivaaran elämä oli täynnä väkivaltaa, rikoksia ja oikeudenkäyntejä – mutta myös mystiikkaa, jota hänen ympärilleen vuosien varrella muodostui. Tässä artikkelissa käymme läpi Kolivaaran elämän tärkeimmät vaiheet, rikokset ja sen, millaisen perinnön hän jätti jälkeensä.
Varhainen elämä ja rikollisen polun alku
Jari Henrik Kolivaara syntyi vuonna 1964. Hänen lapsuutensa ei ollut helppo – äiti Eila Huuki (myöhemmin Kaarina Mattila) tuomittiin kahdesti taposta vuosina 1976 ja 1979. Jari oli yksi viidestä lapsesta, ja rikollisuus seurasi perhettä läheisesti. On helppo ymmärtää, kuinka tällaisessa ympäristössä rikollinen elämäntapa voi tuntua ainoalta vaihtoehdolta.
Vankilatuomiot ja paot
Jari Kolivaara ehti elämänsä aikana saada lukuisia rikostuomioita. Häntä syytettiin muun muassa murhasta, törkeästä raiskauksesta ja useista muista rikoksista. Vuonna 1992 hän pakeni vankivaunusta Helsingin rautatieasemalla – teko, joka lisäsi hänen mainettaan pelättyjen rikollisten keskuudessa. Hänet saatiin kiinni vasta vuoden 1993 helmikuussa.
Osmo ”Lusu” Ahlqvistin murha
Vuonna 1995 Kolivaara teki rikoksen, joka määritteli hänen elämäänsä loppuun saakka. Hän matkusti Helsingistä Kotkaan ja ampui Osmo ”Lusu” Ahlqvistin tämän kodissa. Ahlqvist oli Kotkan huumemaailman keskeinen hahmo. Kolivaara ei epäröinyt käyttää väkivaltaa, vaikka Ahlqvistin poika oli paikalla ja haavoittui tilanteessa. Tämä teko johti elinkautiseen vankeustuomioon.
Väkivaltaa vankilassa ja uusia rikoksia
Vankilassa olo ei hillinnyt Kolivaaran aggressiivista käytöstä. Vuonna 2004 hän hyökkäsi toisen vangin kimppuun Lounais-Suomen vankilassa. Tästä seurasi uusi vankeustuomio – kaksi ja puoli vuotta lisää.
Kolivaara vapautui ehdonalaiseen vuoden 2010 ja 2011 vaihteessa. Vapautuminen ei kuitenkaan tuonut muutosta hänen elämäntyyliinsä.
Vantaalla tapahtunut törkeä raiskaus
Vuonna 2011 Kolivaara syyllistyi jälleen törkeään rikokseen. Hän raiskasi naisen United Brotherhood -rikollisjärjestön kerhotiloissa Vantaalla. Oikeudessa hänen tuomionsa oli selkeä: viisi vuotta ja kymmenen kuukautta vankeutta. Tapaus järkytti suomalaisia, erityisesti rikollisjärjestön läsnäolon vuoksi.
Jari Kolivaaran kuolema
Vuoden 2019 alussa Jari Kolivaara löydettiin kuolleena asunnostaan Helsingin Tapulikaupungissa. Tapaus herätti laajaa mediahuomiota ja poliisi tutki sitä henkirikoksena. Myöhemmin selvisi, että 37-vuotias Jani Istankuru oli surmannut Kolivaaran. Istankuru kertoi motiivinaan koston – hänen mukaansa Kolivaara oli hyväksikäyttänyt häntä seksuaalisesti lapsuudessa.
Oikeus tuomitsi Istankurun yhdeksän ja puolen vuoden vankeuteen taposta.
Kolivaaran perintö
Jari Kolivaaran elämä oli äärimmäinen esimerkki siitä, mitä rikollinen elämä voi aiheuttaa – ei vain yksilölle itselleen, vaan myös hänen lähipiirilleen ja yhteiskunnalle. Hänen toimintansa vaikutti suoraan lukuisiin ihmisiin ja toi esiin järjestäytyneen rikollisuuden vaarat Suomessa.
Kolivaaran tarina herättää kysymyksiä: miten yhteiskunta voi ehkäistä rikollisuutta? Miten lapsuudessa koettu trauma vaikuttaa aikuisuuteen? Entä millainen rooli vankilajärjestelmällä on uusintarikollisuuden ehkäisyssä?
Yhteenveto
Jari Kolivaara ei ollut vain rikollinen – hän oli symboli monelle yhteiskunnalliselle ongelmalle. Hänen elämänsä heijastaa väkivaltaa, hyväksikäyttöä, vankilajärjestelmän haasteita ja rikollisjärjestöjen valtaa.
Vaikka Kolivaaran tarina on poikkeuksellinen, se toimii muistutuksena siitä, miksi rikollisuuden ehkäisy ja ennaltaehkäisevä työ ovat tärkeitä.
